666

Olen laskenut muroja koko päivän. Ne olivat tarjouksessa ja ostin kaksi pakettia. Sen jälkeen kun tein paketissa olleet tehtävät (ihan turha sanoa että ne ovat vain lapsille), aloin laskea. Yksi, kaksi, kolme, söin välissä muutaman muron. Join myös kaksi lasia maitoa. Olen aika varma että söin toisen maitolasillisen jälkeen murot numero kuusikymmentäviisi ja kahdeksankymmentäneljä. Lopulta pöydällä oli laskujeni mukaan 666 muroa. Pitäisiköhän tästä olla huolissaan?

Viidakko

Kävin tänään äänestämässä. Varustauduin matkaan huolella, otin repun ja siihen puhelinluettelon (koska siinä on kartta), taskulampun, lapaset, vesipullon ja kaksi lakritsapatukkaa. Ja tietenkin äänestyslapun ja henkilöllisyystodistuksen. En tiedä miksi äänestäminen on tehty niin vaikeaksi?

Matkalla minua vastaan melkein hyökkäsi koira joka haukkui ja haukkui ja jonka omistaja veti sitä pois minkä jaksoi, sen äänet saivat minut sekaisin, enkä muistanut enää ketä minun piti äänestää. Koko matkan läpi viidakon koirat ja villikissat ja koalat ja apinat huusivat minulle kukin piiloistaan: kuusi, kaksi, kahdeksan, kaksi, kolme, viisi, kaksi, kaksi, neljä. Menin aivan sekaisin. Minua vastaan käveli alkuasukkaita lapsineen, pipoissa ja toppavaatteissa, en ymmärtänyt miksi, vaikka oli kuuma. Onneksi mukana oli vesipullo. Löysin vihdoin äänestyspaikan ja tein sen mitä piti. Gorillat vahtivat minua koko ajan ja kopissakin oli reikiä josta ne näkivät sisään. Huudahdin kun näin silmien vilahtavan bambujen välistä ja poistuessani kopista kaikki gorillat ja niiden ystävät tuijottivat minua kun jätin ääneni.

Poistuin äkkiä, hyppäsin jokilaivaan jossa hävisin kaikki rahani taas eteisaulan kasinoon. Niin käy aina, koskaan en ole sieltä mitään voittanut. Parempi kuitenkin kulkea jokea pitkin laivalla, koska vedessä on lihaa repiviä piraijoita jotka vain odottavat minun reisiäni. Jäin tutussa poukamassa pois, mutta seisoin taas liian lähellä ja laivan rattaat pärskyttivät likaista vettä päälleni. Pyyhkiessäni silmiäni huomasin että Siwa on lopettanut. Kaikki oli tyhjänä, muutama tyhjä pahvilaatikko lattialla siinä missä joskus oli kassalinja. Mistä minä nyt käyn illalla myöhään hakemassa maitoa ja Fazerin sinistä? Mistä ostan seuraavat kaksi lakritsapatukkaa reppuuni? Eikö sillä ole merkitystä kenellekään että tämä oli minun lähikauppani?

Miksi äänestäminen on niin vaikeaa? Miksei kukaan kuule yhtä ääntä muiden mylvinnältä? Miksi kaikki tässä viidakossa on niin vaikeaa? 

Presidentinvaalit

Siskoni kävi tänään. Hän kysyi ketä aion äänestää, sanoin etten tiedä. Et tietenkään tiedä, siskoni tuhahti. Ihan kuin se olisi niin yksinkertaista.

Vaikka Paavo Arhinmäellä on kivat lenkkarit, olen huolissani siitä että mies on puheissaan hyvin USA-vastainen, mutta lomaili kuitenkin maassa vaimonsa kanssa. Se on vähän kuin makaisi ihmisen kanssa jonka ajatuksista ei välitä. Sellaista tietenkin tapahtuu, mutta en haluaisi että sitä tapahtuu minun presidentilleni. Soinia en voisi kuvitella äänestäväni, se mies näkee kaiken vain mustana tai valkoisena ja minua ovat aina pelottaneet värisokeat. Lisäksi, aina kun näen tuon rasvaisen naaman telkkarissa tai kadunvarren mainoksessa, mieleeni tulee pekoni, josta en pidä, koska pidän pekonista. Toissapäivänäkin mieleni teki McDonaldsin juustopekonihampurilaista, mutta koska kuljin matkalla Soinin vaalimainoksen ohi, en kyennyt menemään ovesta sisään. Oli kuin myrskytuuli olisi repinyt kättäni irti ovenkahvasta vaikka kuinka koitin pitää kiinni.

Eva Biaudet sitä vastoin on mielestäni kertakaikkisen kaunis nainen, hänestä minulle ei tule koskaan mieleen pekoni. Jos minulla olisi hänet, ostaisin hänelle hedelmiä ja kylvettäisin hänet ja veisin hänet Esplanadin penkille istumaan jossa voisimme katsoa ohikulkevia ihmisiä ja arvostella heitä ja laulaisin hänelle pääni sisällä koska en kehtaisi tehdä sitä julkisesti. Mutta Evalla on tietenkin jo joku joka tekee hänelle kaiken tämän. Bogart Companyn sanoin: All the best girls got guys.

Haavisto olisi tietenkin yksi vaihtoehto. Hän on luvannut olla työttömien ja syrjäytyneiden puolella, mutta en oikeasti usko että hän mahtaa meille mitään. Ja jos hänet valitaan, niin muistaako hän meitä kun Mäntyniemi pitäisi kuitenkin sisustaa ja kaikki huoneet kastaa kaksikymmentä vuotta nuoremman puolison kanssa. Siitä en häntä toki syytä, niin itsekin tekisin jos minulla olisi kaksikymmentä vuotta nuorempi puoliso tai edes puoliso. Puolisoni saisi kyllä olla minua reilusti vanhempikin, sillä ikä ei ole koskaan ollut minulle kynnyskysymys. Puolisoni saisi myös sisustaa puolestani jos kokisi sen tarpeelliseksi ja syödä mitä haluaa vaikka toivoisinkin että hänkin pitäisi pekonista.

Sari Essayah ei varmaan kastaisi yhtäkään huonetta mutta Niinistöllä se varmaan olisi edessä nuorikkonsa kanssa ihan niin kuin Haavistollakin, vaikka en uskokaan että Niinistö meni naimisiin pelkästä rakkaudesta. Se mies on peluri, vaikka on hänessä sympaattisetkin puolensa. Väyrysestä en halua edes puhua.

En siis tiedä ketä äänestää. Niin kuin sanoin, se ei ole niin yksinkertaista. Ehkä en äänestä ketään ja siskoni voi haukkua minua jälleen kerran saamattomaksi ja selkärangattomaksi. Haluaisin kuitenkin tietää onko se minun vikani jos maailma ei tarjoa minulle sellaisia vaihtoehtoja joita tarvitsen? Enkä puhu nyt pelkästään presidentinvaaleista.     

Kentauri

Tänään katselin ikkunasta ulos. Olin varma että näin pihalla kentaurin. Pohdittuani asiaa pitkään ja monelta eri kantilta en edelleenkään tiennyt uskoako näkemääni. Katsoin ulos sekä ikkunan oikeasta reunasta että vasemmasta, kyykistyin myös kerran. Silloin en tosin nähnyt enää ulos mutta löysin sohvan takaa lattialta sukan jonka luulin kadonneen ja viiden sentin kolikon. Taiteltuani sukan siististi taskuuni ja laitettuani kolikon kukkapurkkiin (johon kerään kolikoita), unohdin miksi olin alun perin kyykistynyt. Kyykistymisen miettiminen sai kuitenkin aikaan tarpeen käydä kakalla niin kuin se aina tekee ja vessassa ollessani ehdinkin kaikessa rauhassa, reilun puolen tunnin verran, lukea lehteä jossa kerrottiin muuttolinnuista.  

Kun olin lukenut kaiken mitä artikkelissa kerrottiin muuttolinnuista sekä painanut mieleeni ainekset kolmen juuston piirakkareseptiä varten, pyyhin, pesin käteni hedelmäsaippualla ja hain kirjahyllystäni kirjan ”Pihapuun linnut”. Kääntäessäni sivulle 65 ymmärsin suureksi yllätyksekseni että eläin jonka pihallani näin olikin ollut varis. En kuitenkaan soimaa tästä itseäni sillä kuka tahansa voisi erehtyä, onhan sekä variksilla että kentaureilla pää ja jalat ja ne ovat eittämättä eläimiä. Vaikka joku väittäisi muuta, niin kentaurit ovat mielestäni aina olleet enemmän eläimiä kuin ihmisiä enkä välitä riidellä aiheesta sen enempää.  

Kaikki tämä sai minut kuitenkin miettimään oliko suurempi johdatus kenties taas koskettanut minua? Että löysin tuon oikean kirjan ja sen sivun 65. Onko tuolla numerolla joku merkitys mistä en tiedä? Mistä saan sen selville? En ehdi kuitenkaan pohtia sitä tänään, koska vielä pitää keittää kahvia ja syödä keksi (vain yksi normaalin kahden sijaan, koska Anni sanoi että alan näyttää liian hyvinvoivalta joka tarkoittaa tietenkin että olen hänen mielestään lihava) ja sitten pitää luoda lumet oven edestä koska huomenna siskoni on tulossa kylään enkä halua taas kuulla hänen sanovan ettei minusta ole mihinkään.