Presidentinvaalit

Siskoni kävi tänään. Hän kysyi ketä aion äänestää, sanoin etten tiedä. Et tietenkään tiedä, siskoni tuhahti. Ihan kuin se olisi niin yksinkertaista.

Vaikka Paavo Arhinmäellä on kivat lenkkarit, olen huolissani siitä että mies on puheissaan hyvin USA-vastainen, mutta lomaili kuitenkin maassa vaimonsa kanssa. Se on vähän kuin makaisi ihmisen kanssa jonka ajatuksista ei välitä. Sellaista tietenkin tapahtuu, mutta en haluaisi että sitä tapahtuu minun presidentilleni. Soinia en voisi kuvitella äänestäväni, se mies näkee kaiken vain mustana tai valkoisena ja minua ovat aina pelottaneet värisokeat. Lisäksi, aina kun näen tuon rasvaisen naaman telkkarissa tai kadunvarren mainoksessa, mieleeni tulee pekoni, josta en pidä, koska pidän pekonista. Toissapäivänäkin mieleni teki McDonaldsin juustopekonihampurilaista, mutta koska kuljin matkalla Soinin vaalimainoksen ohi, en kyennyt menemään ovesta sisään. Oli kuin myrskytuuli olisi repinyt kättäni irti ovenkahvasta vaikka kuinka koitin pitää kiinni.

Eva Biaudet sitä vastoin on mielestäni kertakaikkisen kaunis nainen, hänestä minulle ei tule koskaan mieleen pekoni. Jos minulla olisi hänet, ostaisin hänelle hedelmiä ja kylvettäisin hänet ja veisin hänet Esplanadin penkille istumaan jossa voisimme katsoa ohikulkevia ihmisiä ja arvostella heitä ja laulaisin hänelle pääni sisällä koska en kehtaisi tehdä sitä julkisesti. Mutta Evalla on tietenkin jo joku joka tekee hänelle kaiken tämän. Bogart Companyn sanoin: All the best girls got guys.

Haavisto olisi tietenkin yksi vaihtoehto. Hän on luvannut olla työttömien ja syrjäytyneiden puolella, mutta en oikeasti usko että hän mahtaa meille mitään. Ja jos hänet valitaan, niin muistaako hän meitä kun Mäntyniemi pitäisi kuitenkin sisustaa ja kaikki huoneet kastaa kaksikymmentä vuotta nuoremman puolison kanssa. Siitä en häntä toki syytä, niin itsekin tekisin jos minulla olisi kaksikymmentä vuotta nuorempi puoliso tai edes puoliso. Puolisoni saisi kyllä olla minua reilusti vanhempikin, sillä ikä ei ole koskaan ollut minulle kynnyskysymys. Puolisoni saisi myös sisustaa puolestani jos kokisi sen tarpeelliseksi ja syödä mitä haluaa vaikka toivoisinkin että hänkin pitäisi pekonista.

Sari Essayah ei varmaan kastaisi yhtäkään huonetta mutta Niinistöllä se varmaan olisi edessä nuorikkonsa kanssa ihan niin kuin Haavistollakin, vaikka en uskokaan että Niinistö meni naimisiin pelkästä rakkaudesta. Se mies on peluri, vaikka on hänessä sympaattisetkin puolensa. Väyrysestä en halua edes puhua.

En siis tiedä ketä äänestää. Niin kuin sanoin, se ei ole niin yksinkertaista. Ehkä en äänestä ketään ja siskoni voi haukkua minua jälleen kerran saamattomaksi ja selkärangattomaksi. Haluaisin kuitenkin tietää onko se minun vikani jos maailma ei tarjoa minulle sellaisia vaihtoehtoja joita tarvitsen? Enkä puhu nyt pelkästään presidentinvaaleista.